Yrityksen arvonmääritys voidaan tehdä monella eri tavalla. Yhtä ainutta oikeaa tapaa tähän ei ole – malleja on runsaasti erilaisia. Arvonmäärityksen toteutustapa saattaa vaihdella, mutta tavoite on aina sama arvonmääritystavasta ja -mallista riippumatta: Määrittää yrityksen arvo sen tulevaisuuden taloudellisen tilan perusteella. Yrityksen arvo on sen omistajalleen tulevaisuudessa tuottama taloudellinen hyöty.

Yrityksen omistaja on luonnollisesti kiinnostunut siitä, mikä yrityksen arvo on nyt ja mitä se voisi olla tulevaisuudessa. Ulkopuolisen tekemä arvonmääritys onkin käyttökelpoinen liikkeenjohdon työkalu yrityksen arvon systemaattiselle kasvattamiselle. Huolellinen arvonmääritys tuo esiin ne tekijät jotka ovat luomassa yrityksen liiketoiminnalle arvoa ja osoittaa millä osa-alueella yrityksen tulisi kehittyä ollakseen nykyistä arvokkaampi. Arvonmääritystä tarvitaan tämän lisäksi myös monissa eri tilanteissa kuten yrityskaupoissa ja muissa yritysjärjestelyissä, tehtäessä yritykseen ulkopuolisia sijoituksia, omistussuhteiden uudelleenjärjestelyssä ja hankittaessa omia osakkeita esim. kaupankäyntitarkoituksessa.

Käytetään yrityksen arvonmäärityksessä mitä mallia tahansa, niin voidaan yrityksen arvon alarajana pitää sen omaisuuden arvonmäärityshetken jälleenmyyntiarvoa. Tämä tarkoittaa rahamäärää, joka jää jäljelle, kun yrityksen omaisuus myydään ja velat maksetaan pois. Summa on yleensä eri kuin yrityksen varallisuuden kirjanpidollinen arvo, joten omaisuuden arvo tulee määrittää käyvän arvon suuruisena. Mikäli yrityksen arvo määritellään sen omistaman varallisuuden mukaan, yrittäjän ei yleensä ole tarkoitus enää jatkaa yritystoimintaa. Voi myös sanoa niin, että mikäli yrityksen varallisuuden arvo on suurempi kuin yrityksen tulevaisuuden tuottoihin perustuva arvo, on yritystoiminnan jatkamisen tarkoituksenmukaisuus kyseenalaista. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että yritystoiminta lopettamalla saavutettaisiin parempi taloudellinen tulos kuin yritystoimintaa jatkamalla.

Verohallinnon ohjeistuksen mukainen alaraja yrityksen käyvälle arvolle on niin sanottu substanssiarvo, josta saadaan karkea näkemys vähentämällä yrityksen velat yrityksen varoista. Mikäli yritystä ollaan myymässä, tulee arvostus tehdä myyntihetken odotuksien mukaisena, jolloin kirjanpidon arvot eivät kuvasta myyntihetkellä saatavissa olevaa arvoa.

Yleensä arvonmääritys tehdään tilanteessa, jossa yritystoimintaa kuitenkin on tarkoitus jatkaa. Tässä tapauksessa ollaan siis kiinnostuneita siitä, kuinka paljon yrityksen liiketoiminnalla on arvoa tulevaisuudessa. Tällöin yrityksen kyky tuottaa liikevaihtoa ja tulosta otetaan arvonmäärityksen kohteeksi. Yksinkertaisesti: mitä suurempi on yrityksen liiketoiminnan tuottokyky, sitä korkeampi on yrityksen arvo. Käytännön tasolla ja varsinkin yrityskauppatilanteissa keskustelu yrityksen arvosta ja kauppahinnasta on monesti keskustelua siitä, kuinka pitkä aika uudella omistajalla menee yrityksen kauppahinnan maksamiseen yrityksestä tulevaisuudessa saatavilla tuotoilla.

Käsittelen seuraavaksi lyhyesti eri arvonmääritystapoja. Mikään näistä ei mitenkään automaattisesti johda ”oikeaan” lopputulokseen, eikä mikään ole lähtökohtaisesti parempi toiseen nähden. Eri mallien antamia tuloksia on tutkittu paljon, ja kaikilla on omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Käyttötarkoitus ja arvonmääritystilanne ovat keskeisimmät mallin valintaan vaikuttavat tekijät: Yrityksen kauppahinta määräytyy viime kädessä yrityksen tuottomahdollisuuksista tulevaisuudessa, tulivatpa nämä tuotot sitten yrityksen varallisuuden myynnistä, tai liiketoiminnan tuottamista voitoista. Myös kaupan rahoituksen ja maksamisen toteutus saattaa vaikuttaa kauppahintaan. Esimerkkinä tällaisesta kaupan rahoituksen ja maksutavan vaikutuksesta voisi mainita tilanne, jossa yrityksen kauppahinnan maksaminen on sidottu osin esimerkiksi yrityksen seuraavien vuosien tekemään tulokseen.

Yleisesti pienten yritysten arvonmääritystavat jaetaan kolmeen päätapaan: tuottoarvoon perustuviin malleihin (1.), yrityksen varallisuuteen perustuviin malleihin (2.) ja markkinahintoihin perustuviin kerroinmalleihin (3.). Tuottoarvomalleja ovat mm. osinkoperusteiset mallit, vapaaseen kassavirtaan perustuvat mallit, käyttökatekerroin mallit ja lisäarvomallit. Tuottoarvomalleissa pyritään arvioimaan yrityksen kykyä tuottaa omistajilleen taloudellista hyötyä tulevaisuudessa. Substanssiarvomenetelmät puolestaan pohjautuvat yrityksen varallisuuden taloudellisen arvon määrittelystä arvonmäärityshetkellä. Markkinaperusteisissa kerroinmenetelmissä yrityksen arvoa arvioidaan vertaamalla yrityksen tunnuslukuja esimerkiksi aiemmin toteutuneissa yrityskaupoissa maksettuihin hintoihin. Vertailu tehdään siten, että valitaan jokin keskeinen tunnusluku, kuten esimerkiksi tilikauden tulos, ja katsotaan, millä hinnan ja kyseisen tunnusluvun suhteella verrokkiyritykset ovat vaihtaneet omistajaa.

1. Tuottoarvomenetelmät

Tuottoarvomenetelmiä pidetään teoreettisesi tarkimpina malleina, ja näin on myös pienten yritysten kohdalla. Sovellettavissa olevat mallit pienyritysten kohdalla lähtevät liikkeelle joko yrityksen kassavirran tai pääoman tuoton pohjalta. Pienten yritysten kohdalla mallit tarvitsevat erityisiä huomioita liittyen esimerkiksi tilinpäätöshistorian puutteeseen, yrityksen kasvun arvioimiseen elinkaaren perusteella sekä yrityksen ja omistajan välisen rahaliikenteen vaikutuksen arvioinnissa. Pienen yrityksen arvonmääritystä tehtäessä on erityisen tärkeää, että mallien taustalla tehtävät oletukset ovat huolellisesti perusteltuja.

Menetelmistä on lukuisia variaatioita, joille kullekin löytyy omat puolustajansa. Kaikkia malleja yhdistää kuitenkin se, että pelkkien tilinpäätöslukujen mekaanista syöttämistä tärkeämpää on tuntea yrityksen liiketoiminta, toimiala ja strategia, jonka pohjalta mallien vaatimat oletukset tehdään. Malleissa muuttujat perustuvat arvonmäärittäjän arvioon yrityksen liiketoiminnan tulevaisuuden näkymistä, sekä toiminnasta suhteessa samalla toimialalla toimivien yritysten toteutuneisiin lukuihin. Lisäksi tilinpäätöksen lukuja on usein korjattava, jotta laskelma tuottaisi totuudenmukaisen lopputuloksen.

Tuottoarvomenetelmistä yleisin on niin sanottu vapaan kassavirran menetelmä. Mallin ideana on arvioida yrityksen liiketoiminnan tuottamat tulevat kassavirrat tulevaisuuden ajanjaksolta, monesti esim. 5-10 vuodelta, ja määrittää näiden tuottojen nykyarvo, sekä tämän pohjalta yrityksen arvo. Yrityksen arvo on tuottoarvoperusteisessa arvonmäärityksessä yrityksen tulevaisuuden tuottojen arvo tänä päivänä, yrityksen riskisyys ja rahan aika-arvo huomioituna. Mallissa avainasemassa on yrityksen tilinpäätöksen tuloslaskelman tietojen oikaiseminen siten, että ne kuvaavat kirjanpidollisen tuloksen sijaan yrityksen todellisia kassatapahtumia ja tämän perusteella syntyvää vapaata kassavirtaa.

Suurin ongelma mallissa on tulevien kassavirtojen kehityksen arviointi: Yritykselle saadaan mallinnettua juuri niin suuri hintalappu, kuin mitä sen tulevaisuuden odotetaan olevan. Keskeistä on tehdä mallin pohjalle realistiset oletukset, jotka pohjautuvat toimialan tuntemukseen, yrityksen liiketoiminnan ja strategian analyysiin sekä yrityksen tähän saakka toteutuneeseen taloudelliseen kehitykseen.

Mallia voidaan yksinkertaistaa arvioimalla esimerkiksi pelkästään yrityksen myynnin kehitystä.

2. Markkinahintoihin perustuvat kerroinmallit

Markkinaperusteisissa kerroinmenetelmissä yrityksen arvoa arvioidaan vertaamalla sitä saman toimialan muihin yrityksiin. Vertailu suoritetaan esimerkiksi yrityskauppojen muodossa toteutuneisiin, vastaavanlaisten yritysten hintoihin. Tällöin siis valitaan jokin keskeinen tunnusluku, kuten tilikauden tulos, ja katsotaan, millä hinnan ja kyseisen tunnusluvun suhteella vertailuyritykset ovat vaihtaneet omistajaa. Tällöin saadaan arvio yrityksen arvosta, olettaen että se arvostetaan markkinoilla vertailuyritystensä tapaan. Tällaisen arvonmäärityksen taustalla on ajatus siitä, että toteutuneet kauppahinnat kuvastavat markkinoilla vallitsevaa kysyntää ja tarjontaa, ja että luotettavia vertailuyrityksiä löytyy.

Yksittäiset tunnusluvut voidaan jakaa karkeasti viiteen ryhmään sen perusteella, sisältääkö tunnusluku tulosta, kassavirtaa, taseen omaa pääomaa, liiketoiminnan volyymia vai osinko kuvaavia muuttujia. Yleisimmin käytettyjä tilinpäätöstietoja ovat mm. liikevaihto, nettotulos ja oman pääoman kirja-arvo.

Tunnuslukujen käyttäminen pk-yrityksen arvon määrityksessä on haastavaa, sillä vertailun tulisi perustua joko toteutuneisiin vastaavanlaisiin yrityskauppoihin ja näissä käytettyihin hintoihin, tai saman toimialan vertailuyrityksiin. Vertailuinformaatiota on näin ollen hankalampi ja työläämpi saada verrattuna listattuihin yrityksiin. Lisäksi varsinaiset aronmääritysmallit antavat tunnuslukuja tarkempaa tietoa.

3. Yrityksen varallisuuteen perustuvat mallit

Yrityksen substanssiarvolla tarkoitetaan rahamäärää, joka saataisiin, jos yritys myisi kaiken taseen osoittaman varallisuutensa yksittäisinä hyödykkeinä, ja maksaisi kaikki velat pois. Substanssiarvoa pidetään yleisesti yrityskaupan vähimmäishintana, sillä sen verran nykyiset omistajat saisivat yrityksestä joka tapauksessa yrityksen varallisuuden myymällä.

Yrityksen kirjanpidollinen arvo antaa erään käsityksen yrityksen arvosta. Varat miinus velat - kuvaa yrityksen sen hetkisestä taloudellista tilannetta, muttei kerro mitään yrityksen tulevaisuuden tuloksentekokyvystä. Tulos riippuu myös siitä, miten kirjanpidossa arvioidaan aineettomia arvoja, kuten mahdollista liikearvoa tai aineettomia oikeuksia. Kirjanpitoarvo ei myöskään sellaisenaan kuvaa välttämättä yksittäisestä varallisuuserästä saatavaa myyntihetken hintaa, eli käypää arvoa. Näin ollen kirjanpitoarvo ei sellaisenaan monestikaan ole riittävä luotettavan arvonmäärityksen tarpeisiin.

Yksi ratkaisu tähän on arvioida yrityksen taseen osoittaman varallisuuden markkinahintoja siten, että jokaiselle tase-erälle etsitään markkinahinta ja tase-erien arvostukseen liittyvät riskit otetaan huomioon.

Kannattaa myös huomata, että suomalainen kirjanpito- ja tilinpäätöskäytäntö poikkeaa hyväksytyistä kansainvälisistä kirjanpito- ja tilinpäätöskäytännöistä IFRS-käytännöistä. Suomalaisissa kirjanpitokäytännöissä esimerkiksi leasing-rahoitetulla omaisuudella on erilainen kohtelu, millä voi olla suurikin vaikutus yrityksen arvonmäärityslaskelmiin. Samoja kysymyksiä tulee vastaan mm. liikearvon ja henkilöstön palkitsemisen yhteydessä. Näihin ei käytännössä törmätä pienten yritysten kohdalla, rahoitusleasingia lukuun ottamatta.

Lopuksi

Yrityksen arvoa tuottavat ominaisuudet, toimialan tilanne ja kasvutekijät sekä tulevaisuuden odotukset vaihtelevat. Näin ollen jokainen yritys, ja siten myös jokainen arvonmääritys on erilainen. Yrityksen arvon määrittelevät yrityskaupassa lopulta myyjä ja ostaja keskinäisissä neuvotteluissaan. Neuvottelujen tueksi on molempien osapuolten etujen mukaista käyttää puolueettoman osapuolen tekemää arvonmääritystä.

Tilitoimistomme auttaa kaikenkokoisia yrityksiä yrityskaupoissa ja yritysjärjestelyissä koko prosessin ajan. Jos tarvitset apua arvonmäärityksessä tai yritysjärjestelytilanteissa, ota yhteyttä.