Sukupolvenvaihdoksen hallitun toteutuksen kannalta arvonmääritys on yksi kriittisimpiä yksittäisiä vaiheita. Yrityksen arvosta on kiinnostunut moni taho, joiden näkökulmat arvoon vaihtelevat. Sukupolvenvaihdostilanteen arvonmäärityksen tavoitteena on luoda perusteltu, yrityksen nykyiseen taloudelliseen tilaan, sekä luotettavaan lähitulevaisuuden ennusteeseen perustuva käsitys yrityksen käyvästä arvosta niin, että sen voivat hyväksyä sekä yritystoiminnan jatkaja ja yritystoiminnasta luopuja, että luopujan muut perilliset ja verottaja.

Sukupolvenvaihdoksen suunnittelussa yksi tärkeimmistä tiedoista on yrityksen käypä arvo markkinoilla. Arvonmääritys voidaan tehdä ensimmäisen kerran vasta kun omistajanvaihdosta aletaan toteuttamaan, toiminnan jatkajan ollessa tiedossa, mutta mikäli yrityksen arvoon halutaan ennättää ratkaisevasti vaikuttamaan ennen sukupolvenvaihdosta, tulee yrityksen arvon tarkastelu aloittaa useita vuosia ennen omistajanvaihdoksen toteuttamista. Näin saadaan hyvissä ajoin kuva tulevassa verotuksessa käytettävästä arvosta, sekä hyvin perusteltu ja uskottava näkemys yrityksen liiketoiminnan ja osakekannan arvosta mahdollista yrityskauppaa varten. Kun arvonmääritys on tehty hyvissä ajoin, voidaan aloittaa systemaattiset toimenpiteet yrityksen arvon kasvattamiseksi, tai vaihtoehtoisesti alkaa järjestelemään yrityksen liiketoimintaa sukupolvenvaihdoksessa realisoituvan verotuksen näkökulmasta tarkoituksenmukaisiksi kokonaisuuksiksi.

Moni pitää arvonmäärityksen tekemistä turhana kulueränä. Kuitenkin asiantuntijan laatima arvonmääritys saattaa tarkoittaa korkeampaa kauppahintaa yrityksestä, ja näin suurempia tuloja yrityksestä luopuvalle taholle. Vaihtoehtoisesti arvonmäärityksen myötä voidaan havahtua tarpeeseen järjestellä yrityksen luovutusta siten, että verorasitus jää pienemmäksi. Luotettava, sekä verottajan että omistajanvaihdokseen liittyvien osapuolten tiedontarpeeseen vastaava arvonmääritys kannattaakin teettää omistajanvaihdoksiin perehtyneellä asiantuntijalla hyvissä ajoin.

Asiantuntija-apu on tarpeen arvonmäärityksessä

Usein yrittäjän oma käsitys yrityksensä arvosta ei vastaa asiantuntijan objektiivisempaa arviota yrityksen arvosta. Syitä tähän on useita, mainittakoon tässä yhteydessä esimerkiksi seuraavat: 1) valtaosa pienen yrityksen arvosta on yrittäjän omaan osaamiseen ja työpanokseen sitoutunutta, joka häviää sukupolvenvaihdoksen myötä, mikäli tähän ei olla valmistauduttu, 2) yrittäjä voi perustaa käsityksensä toteutuneisiin yrityskauppoihin, joita ei kuitenkaan voi pitää luotettavana tietolähteenä, sillä varsinkin pienten yritysten kohdalla arvoon vaikuttavat tekijät vaihtelevat paljon 3) yrittäjä ei pysty tarkastelemaan yrityksen arvoa ulkopuolisen ostajan näkökulmasta.

Yrityksen arvonmääritykseen vaikuttaa keskeisesti myös yritystoimintaa jatkavan tahon intressit ja asema suhteessa kohdeyritykseen:

  • Strategiset intressit: Kilpailijat saattavat olla halukkaita maksamaan yrityksestä sen käypää markkina-arvoa suuremman hinnan, mikäli he kokevat hyötyvänsä kaupasta strategisesti. Tämä tarkoittaa esimerkiksi oston myötä saavutettavaa suurempaa markkinaosuutta, tai yrityskaupan myötä laajentuvaa palvelu- / tuotevalikoimaa. Näin ollen yrityksellä voi olla ostajille enemmän strategista arvoa, kuin mitä yrityksen puhtaasti taloudelliseen hyötyyn perustavaa markkina-arvo olisi. Kohdeyrityksen liikevaihdolla on arvoa ostajalle verrattuna siihen, kuinka kallista vastaava kasvu olisi mahdollista saavuttaa muilla keinoilla.
  • Yritys sijoituksena: pääomasijoittajat ja eri toimialojen suuremmat toimijat perustavat kauppahinnan tuotoille, jotka arvioivat kohdeyrityksen tuottavan. Sijoittajat ovat valmiita maksamaan yrityksestä vain sen verran kuin uskovat sen tuottavan tekemälleen sijoitukselleen tuottoa. Yritykseen sijoittavat tahot tulevat yleensä mukaan yrityksen toimintaan jollain tapaa. Sijoitustarkoituksessa ostettavan yrityksen arvo muodostuu siis ennen kaikkea sen tuottoihin pohjautuen. 
  • Omistajanvaihdos lähipiirissä: kun tavoitteena on siirtää yritys luopujan lähipiiriin perheenjäsenelle, ovat tavoitteet luovutuksen hinnan osalta yleensä erilaiset kuin ulkopuolisille myytäessä. Tällöin ei tavoitella välttämättä arvonmäärityksen kautta perusteltua maksimihintaa, vaan tavoitteena voi olla esimerkiksi määrittää kauppahinta suhteessa yrityksen käypään arvoon sellaiseksi, ettei kauppaa pidetä verotuksessa lahjana tai lahjanluonteisena kauppana, jolloin vältytään lahjaverojen maksamiselta. Perheenjäsenten kesken on mahdollista sopia yleensä joustavasti myös yrityksestä luopuvan tahon eläkkeestä yrityksen kautta, jolloin omistajanvaihdoksen rahoittamiseen ei tarvita suuria määriä ulkopuolista rahoitusta.

Arvonmääritysmenetelmät

Useimmin käytetyt arvonmääritysmenetelmät voidaan jaotella esimerkiksi seuraavasti:

1. Kassavirtoihin perustuvat menetelmät

2. Tuottoihin perustuvat menetelmät

3. Yrityksen varallisuuteen perustuvat menetelmät

4. Yritysten väliseen vertailuun perustuvat menetelmät

Arvonmääritys kannattaa tehdä useampaa mallia käyttäen, jotta saadaan mahdollisimman laaja näkemys yrityksen arvoon vaikuttavista tekijöistä. Myös esimerkiksi yrityksen toiminnan luonne, toimiala, toimintahistoria, yrityskohtaiset varallisuuserät sekä arvonmäärityksestä kiinnostuneen tahon näkökulma vaikuttavat käytettävien mallien valintaan. Lisäksi se, arvioidaanko yrityksen liiketoiminnan vai osakekannan arvoa vaikuttaa arvonmääritykseen. Arvonmääritysmenetelmiä on satoja erilaisia, mutta pohjimmiltaan kaikki mallit perustuvat jollain tapaa kauppahinnan takaisinmaksuaikaan, tai kaupan kohteen omistajalleen muulla tapaa tuottamaan taloudelliseen hyötyyn.

Yritys luovutuskuntoon

Ennen omistajanvaihdosta, yrityksen on oltava niin sanotusti luovutuskunnossa. Hyvissä ajoin ennen sukupolvenvaihdoksen toteuttamista tehty arvonmääritys on paras tapa aloittaa luovutusta ennakoivat toimenpiteet. Nämä toimet voivat tarkoittaa joko systemaattisia toimia yrityksen arvon kasvattamiseksi ja kauppahinnan maksimoimiseksi, tai vaihtoehtoisesti yrityksen eri toimintojen ja varallisuuserien arvostamista erillisinä kokonaisuuksina, ja näiden eriyttämistä siirtyvästä yrityksestä.

Mikäli jatkaja on kiinnostunut nimenomaan yrityksen ydinliiketoiminnasta, on tarpeen tarkastella kriittisesti mitä osa-alueita yrityksestä, ja mistä arvosta jatkajalle siirretään. Tällaisissa tapauksissa jatkajaa kiinnostaa ydinliiketoimintaan liittyvistä varallisuuseristä, kuten koneista ja kalustosta, ajoneuvoista, vaihto-omaisuudesta ja käyttöpääomasta. Yrityksen taseen eri osa-alueita ja näiden suhdetta yritykseen kokonaisuutena tulee tarkastella suhteessa ostajan intresseihin sekä luopujan tulevaisuuden tarpeisiin. Myös jatkajan rahoitusmahdollisuudet saattavat asettaa omat rajoitteensa omistajanvaihdoksen kohteena oleville erille.

Yrityksen tase-erien ja liiketoiminnan rakenteen järjestely on tarpeen, jos yritykseen on kertynyt toimintavuosien mittaan erilaista ydinliiketoiminnassa tarpeetonta varallisuutta. Esimerkiksi jakokelpoiset voittovarat on yleensä tarkoituksenmukaista jakaa ulos ennen luovutusta. Järjestely pienentää myös omistajanvaihdoksen verorasitusta, ja on monta kertaa myös luopuvan tahon verotuksen kannalta järkevä toimenpide. Myös erilaiset yrittäjän käytössä olevat omaisuuserät, kuten auto tai asunto, voi olla järkevää eriyttää siirtyvästä yrityksestä. Yleistä on myös eriyttää yrityksen omistamia kiinteistöjä tai muuta kiinteää omaisuutta, joka jää tuottamaan tuloja luopuvalle taholle. Tarpeeton omaisuus on myös mahdollista realisoida ennen vaihdosta. Tämä on järkevää ainakin silloin, jos yrityksellä on käyttämättömiä tappioita verotuksessa, joita voidaan hyödyntää syntyvien luovutusvoittojen osalta.