Pk-yritysten verosuunnitteluun liittyviä kysymyksiä ovat mm. konsernia koskevat verosuunnittelukeinot, luovutusten verosuunnittelu, investointeihin liittyvät verokysymykset, kansainvälisen liiketoiminnan verokysymykset, yritysjärjestelyjen verosuunnittelu sekä yhtiön varojen jakaminen. Varojenjaon, eli käytännössä palkan ja osingonjaon välinen verotuksellinen optimointi, on lähes kaikkia pk-yrityksiä koskeva verosuunnittelua vaativa kysymys. Huolellisesti suunniteltu varojenjaon verotus voi olla kovasti kilpaillulla toimialalla yllättäen tärkeä kilpailuedun lähde, pienentäen yrityksen verorasitusta, ja vapauttaen resursseja tuottaviin investointeihin, sekä yrityksen kasvuun. Yritykseen sijoitetun pääoman optimaalisen tuoton saavuttamisessa yksi osatekijä on yrityksen verotuksen optimointi huolellisella suunnittelulla.

Verolainsäädäntö luo puitteet yrityksen ja sen omistajan verotukselliselle toimintaympäristölle. Tämänhetkistä osakeyhtiön ja sen omistajan verotuksellista toimintaympäristöä määrittää mm. ansiotulojen progressiivinen verotus, pääomatulojen eriytetty tuloverojärjestelmä, pääomatulojen progressiivisesti määräytyvät porrastetut verokannat, sekä yhteisöveron 20%:n verokanta. 

Yrityksen verosuunnittelussa tulee huomioida kokonaisuus: omistajan ja yrityksen tulojen kokonaisveroaste muodostuu yrityksen tuloverotuksesta, sekä omistajayrittäjän ansio- ja pääomatulojen verotuksesta. Keskeistä on huomioida osinkona jaettavien voittojen verotus yhtiön ja osakkeenomistajan tasolla. Suunnittelussa on huomioitava yrityksen liiketoiminnan luonne, varallisuusasema, yrittäjän yksityistalouden rahantarve, sekä laaja kirjo erilaisia tilannekohtaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat yrityksen ja omistajayrittäjien tulojen verotuksen tasoon.  

Palkan ja osingonmaksun verotukseen vaikuttavia tekijöitä

Palkan ja osingonmaksun välisessä verosuunnittelussa tulee huomioida useita eri tekijöitä, liittyen esimerkiksi yrityksen omistusrakenteeseen, taloudelliseen asemaan sekä osakkaan tuloihin. Myös yrityksen tulevaisuuden investointeihin ja rahoitukseen liittyvät tarpeet tulee huomioida. Huomioitavia tekijöitä ovat mm. seuraavat:

  • Osakkaiden määrä
  • Osakaskohtainen nettovarallisuus
  • Verovuoden aikana muualta saadut ansio- ja pääomatulot
  • Onko yrittäjä YEL- vai TYEL-vakuutettu
  • Yrityksen tilikauden tulos
  • Yrityksen vahvistettu jakokelpoinen vapaa oma pääoma
  • Yrityksen käyttökohteet voittovaroille

Yrittäjän omat tavoitteet varojenjakoon, ja laajemmin yhtiön verotukseen liittyen määrittävät viime kädessä sen, miten varoja yhtiöstä tullaan jakamaan. Mikäli yrittäjän yksityistalouden rahan tarve on suuri, eikä yritykselle ole kertynyt huomattavia voittovaroja, voi palkanmaksu jäädä ainoaksi vaihtoehdoksi. Varojenjaon verotusta suunniteltaessa yrittäjän kannattaa miettiä tavoitteitaan pidemmälle aikavälille: onko tavoite nostaa yrityksestä rahaa mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopeasti yksityistalouteen, onko rahantarve vuosittain jokin kiinteä summa jonka verorasitus halutaan minimoida, vai onko tavoitteena minimoida henkilökohtainen ja yrityksen verotus nimenomaan pitkällä aikavälillä, jolloin tavoitteena on optimoida yrityksen osingonmaksukyky parantamalla yrityksen varallisuusasemaa.

Varojenjaon verorasitus

Seuraavassa taulukossa mallinnetaan palkkatulojen verotusta eri suuruisilla summilla. Esimerkki veroasteet koskevat Joensuussa asuvaa, YEL-vakuutettua yrittäjää joka kuuluu kirkkoon. Verotukselliset raja-arvot ovat esimerkissä vain suuntaa antavia, sillä veroprosenttiin vaikuttaa esimerkiksi verovelvollisen asuinkunta, kirkkoon kuuluminen, asuntolainan korkojen maksu, lapsien määrä jne.

Tulojen verotukselliset raja-arvot

Veroaste

Tuloraja

Palkka jonka veroaste on 20 %, eli yhteisöverokantaa vastaava määrä

< 20,00 %

n. 30 000 €

Palkka jonka veroaste on enintään

26,0 %, eli huojennetun osingon kokonaisveroastetta pienempi 

< 26,00 %

n. 40 000 €

Huojennettu osinko, eli enintään 8 % osakkeiden matemaattisesta arvosta jaettu osinko 150 000,00 € saakka

< 26,00 tai 

< 26,80 %

8 % yhtiön nettovarallisuudesta

Palkka jonka veroaste on enintään

30,0 % tai 34,0 %

< 30,00 % tai 

< 34,00 %

n. 50 000 € tai

60 000 €

Vuokra-, korko- tai muu yritykselle vähennyskelpoinen kulu joka verotetaan saajan pääomatulona. 

30,00 % tai

34,00 %

yli 30 000 € pääomatulot verotetaan 34 %

Lopuksi

Taulukon euromääräiset rajat eivät ole tarkkoja johtuen lopulliseen veroprosenttiin vaikuttavista lukuisista tilannekohtaisista tekijöistä (asuinkunta, kirkkoon kuuluminen, lapsien määrä jne.). Tarkka laskenta ja tilannekohtainen analysointi pitää toteuttaa aina tapauskohtaisesti. Verosuunnittelu ja tulevaisuuden tulojen mallintaminen kannattaa tehdä sitä tarkemmin, mitä varakkaampi yritys on kyseessä.

Palkka on jokaisen yrittäjän kohdalla siis tiettyyn pisteeseen verotuksellisesti järkevä tapa jakaa yhtiön varoja verrattuna huojennettuun osinkoon. Tapauskohtaisesti voidaan laskea tarkka euromääräinen raja, missä kohtaa huojennettu osinko tulee edullisemmaksi. Jos osinkoa ei voida nostaa pääomatulo-osinkona johtuen yhtiön liian pienestä nettovarallisuudesta, voidaan vaihtoehtoisesti nostaa palkkaa tai ansiotulona verotettavaa osinkoa. Näistä vaihtoehdoista palkka on YEL-yrittäjälle monta kertaa verotuksellisesti järkevämpi vaihtoehto, koska palkan voi vähentää yhtiön verotuksessa, maksettua osinkoa puolestaan ei. Vähänkään suuremmilla tulotasoilla palkan ja ansiotulo-osingon välistä paremmuutta kannattaa kuitenkin suunnitella yhtiön tuloverotusta (20%) ja nettovarallisuutta silmällä pitäen.

Useimmiten palkan ja osingon välisessä verosuunnittelussa lähdetään liikkeelle yrittäjän elämiseen tarvittavasta euromäärästä ja tavoitellusta mahdollisimman kevyestä verotuksesta. Nyrkkisääntömäinen ratkaisu on maksaa itselle palkkaa noin 40 000,00 €, sekä huojennettua pääomatulo-osinkoa 8 % yhtiön nettovarallisuudesta. Tämä yhdistelmä tarkoittaa noin 26 % kokonaisveroastetta.