Yrityksen toiminnallaan tuottama voitto verotetaan yritysmuodosta riippuen joko yrittäjäomistajan henkilökohtaisessa verotuksessa, tai vaihtoehtoisesti yritystoiminnan verot lasketaan erillisenä kokonaisuutena yrityksen verotuksessa. Osakeyhtiö ja osuuskunta ovat itsenäisiä verovelvollisia, kun taas toiminimen ja henkilöyhtiöiden kohdalla voitto verotetaan yrittäjän henkilökohtaisessa verotuksessa. Tämä teksti käsittelee osakeyhtiön tuloverotusta.

Pelkistetysti esitettynä, yritystä verotetaan yksinkertaisesti sen toiminnan synnyttämien tulojen ja menojen erotuksesta. Tulojen ja menojen erotus, eli liiketoiminnan tuottama tulos, verotetaan yritysmuodosta riippuen joko yrityksen verotuksessa, tai yrittäjän henkilökohtaisessa verotuksessa. Veronalaisia tuloja yritykselle ovat sen elinkeinotoiminnassa rahana tai rahanarvoisena etuutena saadut tulot. Verotettavaksi tuloksi luetaan esimerkiksi:

  • yrityksen palveluiden tai suoritteiden myyntitulot
  • yrityksen saamat korko- ja vuokratulot
  • yrityksen saamat avustukset
  • yrityksen saamat vahingonkorvaukset

Menojen kohdalla pääsääntö on, että kaikki elinkeinotoimintaan liittyvät menot ovat vähennyskelpoisia. Meno on verotettavaa tulosta laskettaessa vähennyskelpoinen, kunhan se on syntynyt tulonhankkimistarkoituksessa. Näin ollen siihen, tuottaako meno lopulta tuloa, ei oteta kantaa. Vähennyskelvottomia menoja ovat muun muassa:

  • yrityksen omistajan henkilökohtaisen talouden menot
  • sakot, pysäköintivirhemaksut tai muut rangaistusmaksut
  • verojen viivästysmaksut


Miten yritystä verotetaan?

Osakeyhtiö on yrittäjästään erillinen oikeushenkilö, eli näin ollen myös itsenäinen verovelvollinen. Osakeyhtiötä verotetaan tuloistaan vuonna 2017 20 %:n yhteisöverokannan mukaan. Tulo verotetaan osakeyhtiön tulona, sinänsä erillään osakkaan verotuksesta. Osakeyhtiö voi maksaa osakkaalleen palkkaa, luontoisetuja ja osinkoa, joilla on verovaikutuksensa yhtiön verotukseen tuloslaskelman näyttämän yhtiön verotettavan tuloksen kautta. Osakeyhtiön ja sen omistajan verotusta tuleekin näin ollen tarkastella kokonaisuutena, vaikka molemmat sinällään ovatkin itsenäisiä verovelvollisia.

Koska osakeyhtiön ja osakkaiden verotus ovat tosistaan erillisiä kokonaisuuksia, osakeyhtiön tapauksessa on mahdollista vaikuttaa verotuksen ajankohtaan erilaisilla kirjanpidollisilla ja verotuksellisilla ratkaisuilla. Luonnollisesti yhtiön tulojen verottaminen osakkaan verotuksessa voidaan valita varojenjakopäätöksillä.

Varojen nostotavat osakeyhtiöstä

Osakeyhtiö voi maksaa osakkailleen palkkaa siinä missä työntekijällekin. Perheenjäsenet rinnastuvat normaaliin työntekijään. Palkan lisäksi osakas voi saada yhtiöltä korkotuloja antamastaan lainasta, ottaa yhtiöltä osakaslainaa, saada vuokratuloja yhtiölle vuokraamistaan kiinteistöstä tai kalustosta, tai nostaa yhtiöstä osinkoa yhtiöön kertyneiden voittovarojen puitteissa:

  1. Osakkaan antama laina yhtiölle: osakas voi lainata omistamalleen yhtiölle rahaa täysin vapaasti, jolle yhtiö voi maksaa käyvän koron (osakkaalle pääomatuloa). Tällainen markkinaehtoinen lainajärjestely osakkaan ja yhtiön välillä voidaan tehdä sillä edellytyksellä, että yhtiön tarve lainalle on aito.

  2. Osakaslaina: osakaslainaa ei luonnollisesti veroteta tulona sen nostohetkellä, mutta tilikauden lopussa maksamatta oleva, ko. verovuoden aikana nostettu osakaslaina verotetaan lainansaajan pääomatulona. Osakaslaina verotetaan vain sen nostovuotena, joten aiempina vuosina nostettuja osakaslainoja ei veroteta kahteen kertaan. Osakaslainaa ei käsitellä kuluna yhtiön kirjanpidossa, eli sillä ei ole vaikutus yhtiön verotettavaan tuloihin kuten esim. palkanmaksulla. Osakkaaksi lasketaan henkilö, jolla on yli 10 % päätösvalta yhtiössä.

  3. Vuokratulot: osakas voi vuokrata yhtiölle esimerkiksi omistamaansa kiinteistöä tai käyttöomaisuutta. Maksetun vuokran tulee olla käyvän vuokratason mukainen, jotta peitellyn osingonjaon veroseuraamuksilta vältytään. Osakkaan saama vuokratulo verotetaan pääomatulona henkilökohtaisessa verotuksessa, ja se on yhtiölle vähennyskelpoinen kulu.

  4. Osinko: Osinkoa voidaan maksaa osakkaille yhtiön tekemästä voitollisesta tuloksesta. Osingonmaksusta päättää yhtiökokous. Maksettavan osingon määrä ei voi ylittää viimeisimpään tilinpäätökseen vahvistettua voitonjakokelpoisten varojen määrää. Osinkojen verotuksesta tarkemmin tässä alla.

Osinkojen verotus listaamattomasta yhtiöstä lyhyesti

1. Listaamattomasta yhtiöstä saadusta osingosta 25 % on saajalleen veronalaista pääomatuloa, jos maksetun osingon määrä on enintään 8 prosenttia osakkeen matemaattisesta arvosta (käytännössä yhtiön elinkeinotoiminnan tulolähteen varojen ja velkojen erotus) 150 000 € saakka. 150 000 euron ylittävät osingot, ovat saajalleen 85 % pääomatuloa.

Mikäli maksettujen osinkojen määrä on yli 8 %, verotetaan osingot 75 prosenttisesti saajan ansiotuloa.

2. Pääomatuloista maksetaan pääomatuloveroa 30 %. Siltä osin kun verovelvollisen pääomatulojen määrä ylittää 30 000, maksetaan pääomatuloista veroa 34 %.

3. Ansiotulon verotettavien osinkotulojen osalta lasketaan osakkaan kaikki verovuoden aikana saamat ansiotulot yhteen, ja näitä verotetaan progressiivisen veroasteikon mukaisesti.

4. Osakeyhtiön nettovarallisuuteen lasketaan mukaan kaikki yhtiön omistama varallisuus ja saamiset, joista vähennetään yhtiön velat. Nettovarallisuutta oikaistaan osakkaan käytössä olevan yhtiön omistaman asunnon arvolla sekä osakkaan ottamalla osakaslainan määrällä.

Käytännössä osakeyhtiössä kannattaa nostaa osinkoa kunakin vuonna ainakin 8 %:n huojennetun osingon osuus. Varojenjaon edullisuus palkan ja osingon välillä vaihtelee yrittäjän muiden tulojen, asuinpaikan ja yhtiön varallisuuden mukaan. Palkan ja osingon suhdetta kannattaa suunnitella säännöllisesti useamman vuoden päähän, jotta yhtiön liiketoiminnan ja osakkaan varallisuuden luomat mahdollisuudet nettovarallisuuteen, ja näin huojennetun osingon määrään saadaan hyödynnettyä.

Yleisiä kysymyksiä osakeyhtiön vähennyskelpoisista menoista

Ajoneuvon käyttö

Ajoneuvo lasketaan yrityksen elinkeinotoimen varallisuuteen, kun auto on rekisteröity yhtiön nimiin. Osakas voi käyttää yrityksen varallisuuteen kuuluvaa autoa yksityisajoihinsa, kun hänelle on järjestetty palkanmaksun yhteydessä verotettava autoetu. Erilaisia autoedun järjestämisen tapoja ovat vapaa autoetu (yritys maksaa kaikki auton omistamiseen ja käyttöön liittyvät kulut) ja käyttöetu (autoedun saaja maksaa ajoneuvon polttoainekustannukset).
Autoedun arvo lasketaan verohallinnon vuosittain vahvistamalla kaavalla. Arvoon vaikuttaa auton käyttöönottovuoden uushankintahinta sekä auton ikä ja varustetaso. Kodin ja työpaikan väliset matkat katsotaan verotuksessa yksityisajoksi.

Oman auton käytöstä työajoihin yritys voi maksaa osakkaalle ja työntekijälle verovapaita matkakorvauksia.

Ruokailut matkalla

Yritys voi maksaa osakkaalle tai työntekijälle yhden ruokailun yhtä kokopäivärahaan oikeuttavaa matkaa kohden (matkan kesto yli 10 tuntia), ilman, että se vaikuttaa maksukelpoisen päivärahan suuruuteen. Mikäli yritys kustantaa matkalla kaksi ruokailua, päivärahaa voidaan maksaa 50 % sallitusta määrästä. Sallitun osapäivärahan määrän (markan kesto yli 6 tuntia) puolittaa yksi yrityksen maksama ruokailu. Ruokailun maksamisen edellytyksenä on palkan maksu yrittäjälle.

Verovapaat korvaukset

Kun osakas tai työntekijä käyttää työmatkaan omaa autoa, voidaan matkasta tehdä yritykselle matkalasku, jota vastaan yritys maksaa ja merkitsee kirjanpitoonsa lain sallimat matkakorvaukset. Matkalaskulla laskutetaan ajetut kilometrit, sekä mahdolliset päivärahat ja ateriakorvaukset. Kilometrikorvaukset ja päivärahat ovat saajalleen verotonta tuloa.

Työhuone

Jos henkilö työskentelee kotona myös asumiseen käytettävissä tiloissa, on mahdollisuus saada työhuonevähennys 820 euroa (100 %:n käyttö) tai 410 euroa (50 %:n käyttö). Työhuonevähennys on useimmille kalliimpi vaihtoehto, jolloin kotityöhuone tai -työtila kannattaa vuokrata yritykselle. Vuokran on oltava käypä. Vuokranantaja maksaa nettovuokrasta pääomaveroa 30 % (34 %), jolloin vuokran määrästä vähennetään kulut, kuten lämmitys, vakuutus, osuus kiinteistöverosta yms.

Oma käyttö

Yrityksen tavaroiden tai palveluiden ottamista osakkaiden yksityiskäyttöön sekä luovuttamista henkilökunnan yksityiseen kulutukseen pidetään arvonlisäverotuksessa omana käyttönä. Kaikesta omasta käytöstä tulee maksaa vähintään hankintahinta. Tällöin veroa tilitetään tavaran alkuperäisestä ostohinnasta.