Yrityksen toiminnallaan tuottama voitto verotetaan yritysmuodosta riippuen joko yrittäjäomistajan henkilökohtaisessa verotuksessa, tai vaihtoehtoisesti yritystoiminnan verot lasketaan erillisenä kokonaisuutena yrityksen verotuksessa. Osakeyhtiö ja osuuskunta ovat itsenäisiä verovelvollisia, kun taas toiminimen ja henkilöyhtiöiden kohdalla voitto verotetaan yrittäjän henkilökohtaisessa verotuksessa. Tämä teksti käsittelee henkilöyhtiön tuloverotusta.

Pelkistetysti esitettynä, yritystä verotetaan yksinkertaisesti sen toiminnan synnyttämien tulojen ja menojen erotuksesta. Tulojen ja menojen erotus, eli liiketoiminnan tuottama tulos, verotetaan yritysmuodosta riippuen joko yrityksen verotuksessa, tai yrittäjän henkilökohtaisessa verotuksessa. Veronalaisia tuloja yritykselle ovat sen elinkeinotoiminnassa rahana tai rahanarvoisena etuutena saadut tulot. Verotettavaksi tuloksi luetaan esimerkiksi:

  • yrityksen palveluiden tai suoritteiden myyntitulot
  • yrityksen saamat korko- ja vuokratulot
  • yrityksen saamat avustukset
  • yrityksen saamat vahingonkorvaukset

Menojen kohdalla pääsääntö on, että kaikki elinkeinotoimintaan liittyvät menot ovat vähennyskelpoisia. Meno on verotettavaa tulosta laskettaessa vähennyskelpoinen, kunhan se on syntynyt tulonhankkimistarkoituksessa. Näin ollen siihen, tuottaako meno lopulta tuloa, ei oteta kantaa. Vähennyskelvottomia menoja ovat muun muassa:

  • yrityksen omistajan henkilökohtaisen talouden meno
  • sakot, pysäköintivirhemaksut tai muut rangaistusmaksut
  • verojen viivästysmaksut

Henkilöyhtiön tuloverotus

Henkilöyhtiön tilikauden tulos jaetaan kokonaan vastuullisten yhtiömiesten henkilökohtaisena tulona verotettavaksi niiden osuuksien mukaan, joka kullakin on henkilöyhtiön tuloon. Jako perustuu siis käytännössä yhtiösopimuksessa sovittuihin voitto-osuuksista. Tämä on puhtaasti laskennallinen toimenpide, joka tehdään, vaikka voitto- osuutta ei yhtiöstä olisikaan tosiasiallisesti nostettu.

Henkilöyhtiö voi maksaa yhtiömiehille palkkaa. Palkanmaksu ei ole kuitenkaan ainut varojenjakotapa, vaan varoja voidaan ottaa yhtiöstä ulos myös yksityisottoina ilman sairausvakuutusmaksua. Yksityisotot eivät pienennä yrityksen verotettavaa tulosta. Yksityisottojen ja palkanmaksun välistä paremmuutta kannattaakin suunnitella yhtiön tuloverotuksen, ja ansiotulojen verotuksen näkökulmasta.

Mikäli henkilöyhtiön osakkaan yksityisotot ylittävät yhtiön oman pääoman määrän, yhtiön maksamien korkomenojen vähennyskelpoisuutta rajoitetaan. Vähennyskelvotonta korkoa on määrä, joka vastaa yksityisottojen takia syntynyttä negatiivista oman pääoman määrää kerrottuna Suomen Pankin vahvistamalla peruskorkoprosentilla johon lisätään yksi prosenttiyksikkö.

Verojen määrän laskeminen

Henkilöyhtiön verotettava tulo ja varallisuus jaetaan vastuunalaisten yhtiömiesten henkilökohtaisessa verotuksessa verotettavaksi. Jako perustuu yhtiösopimuksen kirjauksiin voitto-osuuksista. Tulo on mahdollista valita veroilmoituksella verotettavaksi joko ansio- tai pääomatulona. Pääomatulona verotettavan tulon määrään vaikuttaa yrityksen nettovarallisuuden suuruus, jolla tarkoitetaan yrityksen elinkeinotulolähteeseen kuuluvien varojen ja velkojen erotusta. Mikäli yritys omistaa yrittäjän käytössä olevan asunnon, sen arvo pienentää nettovarallisuutta. 
Henkilöyhtiön nettovarallisuuteen luetaan laskennallisesti myös 30 % verovuoden päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana maksettujen, ennakonpidätyksen alaisten palkkojen määrästä.

Veroilmoituksella ilmoitettava nettovarallisuuden määrä lasketaan edellisen vuoden tilinpäätöksen perusteella. Pääomatulona voi valita verotettavaksi joko 20, 10 tai 0 % nettovarallisuudesta. Pääomatuloista maksetaan veroa joko 30 tai 34 %, mikäli verovuoden pääomatulot ovat yli 30 000 euroa.

Loppuosa yrityksen tuloksesta, eli 80, 90 tai 100 % verotetaan ansiotulona progressiivisen veroasteikon mukaan. Ansiotulojen verotuksen ”edullisuus” suhteessa pääomatuloihin vaihtelee esimerkiksi yrittäjän asuinpaikan, siviilisäädyn ja kirkkoon kuulumisen mukaan. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että mikäli yrityksen verotettava tulos alkaa olla yli 50 000 euroa, kannattaa verosuunnittelua alkaa toteuttamaan ainakin nettovarallisuuden kasvattamisen muodossa, jotta yrityksestä saataisiin enemmän varoja ulos pääomatulona verotettuina.

Veroilmoituksella valitut vero-osuudet jaetaan vastuullisten yhtiömiesten kesken verotettavaksi heidän nettovarallisuusosuuksiensa suhteessa. Henkilökohtaisen tulolähteen (TVL-tulonlähde, esim. asunnon vuokra) tulot verotetaan yhtiömiesten pääomatulona.

Yleisiä kysymyksiä henkilöyhtiön vähennyskelpoisista kuluista

Ajoneuvokulut

Ajoneuvo voidaan lukea osaksi yrityksen varallisuutta, mikäli vuosittaisista ajokilometreistä yli puolet on elinkeinotoiminnan ajoa. Jos näin on, otetaan kaikki auton käytöstä aiheutuneet kulut huomioon yrityksen kirjanpidossa. Yksityisajojen osuus vähennetään tilikauden kuluista, ja niiden rahallinen arvo huomioidaan yhtiömiehen henkilökohtaisessa verotuksessa. Vaihtoehtoisesti auton käyttö voidaan huomioida ja verottaa luontaisetuna, joka lisätään yhtiömiehen palkkaan. Autoedun kannattavuus kannattaa laskea tapauskohtaisesti. Tähän vaikuttaa ainakin ajetut kilometrit sekä yrittäjän muut tulot.

Verovapaat korvaukset

Henkilöyhtiö voi maksaa yrittäjille ja työntekijöille kilometrikorvauksia. Oman auton käytöstä yrityksen ajoihin tulee tehdä ajopäiväkirjan tietoihin pohjautuva matkalasku, jolla voidaan laskuttaa myös verovapaat ateriakorvaukset ja päivärahat. Kilometrikorvaukset ja päivärahat ovat saajalleen verotonta tuloa, ja yritykselle vähennyskelpoisia kuluja.

Työhuoneen kulut

Jos henkilöyhtiön yhtiömies työskentelee kotona asumiseen käytettävissä tiloissa, on hänen mahdollista huomioida tästä koituvat kustannukset henkilökohtaisella veroilmoituksellaan tekemällä työhuonevähennys. Henkilöyhtiön tapauksessa työtilan voi myös vuokrata yritykselle, mikä voikin olla työhuonevähennystä kannattavampi vaihtoehto. Näidenkin vaihtoehtojen keskinäinen paremmuus kannattaa myös tapauskohtaisesti laskea.

Oma käyttö

Omaan käyttöön otetuista yrityksen tavaroista tulee maksaa vähintään tavaran hankintahinta. Yksityiskäytön rahallinen arvo lisätään yrittäjän verotettaviin ansiotuloihin.

Ruokailut työmatkoilla

Henkilöyhtiö voi maksaa yhden ruokailun yhtä kokopäivärahaa kohden, eli silloin kun matkan kesto on yli 10 tuntia. Yhden ruokailun maksaminen ei pienennä mahdollisesti maksettavan päivärahan määrää. Mikäli ruokailuja on kaksi, päivärahaa maksetaan 50 %. Mahdollisen puolipäivärahan määrän (matkan kesto yli 6 tuntia) puolittaa yksi maksettu ruokailu.

Ruokailukulut lasketaan yksityiseksi kulutukseksi, mikäli ne eivät aiheudu työmatkan yhteydessä, jolloin niitä ei voida huomioida yrityksen kirjanpidossa verotettavaa tulosta pienentävänä menona.