Yrityksen tuottama voitto verotetaan yritysmuodosta riippuen joko yrittäjäomistajan henkilökohtaisessa verotuksessa, tai vaihtoehtoisesti yritystoiminnan verot lasketaan erillisenä kokonaisuutena yrityksen verotuksessa. Osakeyhtiö ja osuuskunta ovat itsenäisiä verovelvollisia, kun taas toiminimen ja henkilöyhtiöiden kohdalla voitto verotetaan yrittäjän henkilökohtaisessa verotuksessa. Tämä teksti käsittelee toiminimen verotusta.

Pelkistetysti esitettynä, yritystä verotetaan yksinkertaisesti sen toiminnan synnyttämien tulojen ja menojen erotuksesta. Veronalaisia tuloja yritykselle ovat sen elinkeinotoiminnassa rahana tai rahanarvoisena etuutena saadut tulot. Verotettavaksi tuloksi luetaan esimerkiksi:

  • yrityksen palveluiden tai suoritteiden myyntitulot
  • yrityksen saamat korko- ja vuokratulot
  • yrityksen saamat avustukset
  • yrityksen saamat vahingonkorvaukset

Menojen kohdalla pääsääntö on, että kaikki elinkeinotoimintaan liittyvät menot ovat vähennyskelpoisia. Meno on verotettavaa tulosta laskettaessa vähennyskelpoinen, kunhan se on syntynyt tulonhankkimistarkoituksessa. Näin ollen siihen, tuottaako meno lopulta tuloa, ei oteta kantaa. Vähennyskelvottomia menoja ovat muun muassa:

  • yrityksen omistajan henkilökohtaisen talouden meno
  • sakot, pysäköintivirhemaksut tai muut rangaistusmaksut
  • verojen viivästysmaksut

Yksityisen elinkeinonharjoittajan, eli toiminimen tuloverotus

Toiminimiyritäjää verotetaan käytännössä lähes samaan tapaan kuin palkansaajaakin. Yrityksen verotettava tulo verotetaan kokonaisuudessaan yrittäjän henkilökohtaisena tulona. Yrityksen verotettava tulos lasketaan verovuoden kirjanpitoon perustuen, eikä toiminimimuotoisella yrityksellä ole juurikaan tuloksenjärjestelykeinoja käytettävissä verotuksen ajankohdan järjestelyyn.

Toiminimi ei voi maksaa palkkaa eikä antaa luontaisetuja yrittäjälle itselleen eikä tämän puolisolle.  Palkkaa voidaan maksaa kuitenkin ulkopuoliselle työntekijälle. Yrittäjä tai puoliso nostaa toiminimen tililtä rahaa niin sanottuna yksityisottona. Yksityisnostot eivät pienennä kirjanpidossa yrityksen verotettavaa tulosta, joten nostoista ei makseta maksuajankohtana veroa erikseen.

Toiminimimuodossa yrittäjä maksaa tuloverot ennakkoverona arvioidun yrityksen tuloksen mukaan, progressiivisen ansiotuloveroasteikon mukaan. Keväällä yrityksen toiminnasta annetaan elinkeinotoiminnan veroilmoitus, jolla vahvistetun tuloksen perusteella maksetaan joko täydennysveroa tai saadaan palautusta.

Verojen määrän laskeminen

Yrityksen verotettava tulos jaetaan yrittäjän henkilökohtaisessa verotuksessa verotettavaksi joko ansio- tai pääomatulona. Pääomatulona verotettavan tulon määrään vaikuttaa yrityksen nettovarallisuuden suuruus, jolla tarkoitetaan yksinkertaisesti yrityksen elinkeinotulolähteeseen kuuluvien varojen ja velkojen erotusta. Veroilmoituksella ilmoitettava nettovarallisuuden määrä lasketaan edellisen vuoden tilinpäätöksen perusteella. Pääomatulona voi valita verotettavaksi joko 20, 10 tai 0 % nettovarallisuudesta. Pääomatuloista maksetaan veroa joko 30 tai 34 %, mikäli verovuoden pääomatulot ovat yli 30 000 euroa.

Loppuosa yrityksen tuloksesta, eli 80, 90 tai 100 % verotetaan ansiotulona progressiivisen veroasteikon mukaan. Ansiotulojen verotuksen ”edullisuus” suhteessa pääomatuloihin vaihtelee esimerkiksi yrittäjän asuinpaikan, siviilisäädyn ja kirkkoon kuulumisen mukaan. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että mikäli yrityksen verotettava tulos alkaa olla yli 50 000 euroa, kannattaa verosuunnittelua alkaa toteuttamaan ainakin nettovarallisuuden kasvattamisen muodossa, jotta yrityksestä saataisiin enemmän varoja ulos pääomatulona verotettuina.

Nettovarallisuutta laskettaessa pankkitileillä olevia varoja ei lasketa mukaan toiminimen nettovarallisuuteen. Kassassa olevat rahat puolestaan huomioidaan nettovarallisuutta kasvattavana varallisuutena. Tämä kannattaa toiminimiyrittäjän muistaa ottaa huomioon ennen verovuoden loppumista. Käteisenä oleva raha voi pienentää verorasitusta, mikäli yrityksen tulos on sen verran suuri, että sitä kannattaa verottaa mahdollisimman paljon pääomatulona.

Yleisiä kysymyksiä toiminimen vähennyskelpoisista kuluista

Ajoneuvokulut

Ajoneuvon käytöstä aiheutuneet kulut huomioidaan kokonaisuudessaan yrityksen kirjanpidossa, mikäli yli puolet verovuoden aikana ajetuista kilometreistä liittyvät elinkeinotoimintaan. Tällöin   ajoneuvo kuuluu verotuksessa yrityksen elinkeinotoiminnan varallisuuteen. Yksityisajojen osuus huomioidaan veroilmoituksella yrityksen kuluja ajoneuvosta tehtäviä poistoja vähentävänä tekijänä.

Mikäli alle puolet ajoista liittyy elinkeinotoiminaan, ajoneuvo mielletään verotuksessa yrittäjän yksityiskäytössä olevaksi. Tällöin elinkeinotoiminnan veroilmoituksella ilmoitetaan työajojen määrä, joista saadaan veroetua tavallisen verovapaan kilometrikorvauksen mukainen määrä tekemällä lisävähennys. Auton käytöstä tulee pitää ehdottomasti ajopäiväkirjaa.

Verovapaat korvaukset

Toiminimimuotoinen yritys ei voi maksaa yrittäjälle oman auton käytöstä kilometrikorvausta, vaan kulut huomioidaan ja vähennetään yrittäjän verotuksessa verovapaan kilometrikorvauksen suuruisena. Samoin menetellään myös päivärahan kanssa. Matkoista pidetään ajopäiväkirjaa, jota vastaan vähennykset voidaan veroilmoituksella tehdä.

Työhuoneen aiheuttamat kulut

Mikäli toiminimiyrittäjä harjoittaa elinkeinotoimintaa kotonaan, voidaan asumisen kulut vähentää yrityksen verotuksessa. Kulut lasketaan asunnon ja sen työhön käytettävän osuuden pinta-alojen suhteessa. 
Jos todellisia kuluja ja yritystoiminnan osuutta niistä ei voida luotettavasti selvittää, voidaan verotuksessa aina tehdä niin sanottu työhuonevähennys. Työhuonevähennyksen suuruus on vuonna 2017 joko 820, 410 tai 205 euroa, riippuen työtilan käyttöasteesta.

Jos toiminimi on vuokrannut toimitilat kodin ulkopuolelta, ovat vuokrakulut kokonaisuudessaan yritystoiminnan kuluja.

Oma käyttö

Tavaran tai palvelun omaan käyttöön ottamisesta ei makseta tuloveroa, mikäli yrittäjä ottaa vähäisen määrän tavaroita tai yrityksen tarjoamia palveluita omaan tai perheensä yksityiseen kulutukseen. Vähäisen oman käytön rajana pidetään 850 euroa vuodessa.

Ruokailut työmatkoilla

Yksityinen elinkeinonharjoittaja voi vähentää työmatkan aiheuttamat elantokulujen lisäykset todellisten kulujen mukaan yrityksen kirjanpidossa. Mikäli todelliset kulut ovat pienemmät kuin palkansaajan verovapaiden päivärahan ja kilometrikorvauksen määrät, yrittäjä saa tehdä veroilmoituksella lisävähennyksen, joka nostaa vähennyksen samalle tasolle kuin verovapaat korvaukset ovat.

Ruokailukulut lasketaan yksityiseksi kulutukseksi, mikäli ne eivät aiheudu työmatkan yhteydessä, jolloin niitä ei voida huomioida yrityksen kirjanpidossa verotettavaa tulosta pienentävänä menona.